Kun toukokuussa aloitin valmennuspäällikön tehtävät seurassa, hyppäsin yläkoulusta suoraan suureen tuntemattomaan. En tiennyt seuratoiminnasta juuri mitään – vaikka olin toiminut seurassa monta vuotta, en kuitenkaan ollut ikinä ollut ytimessä siinä, mitä seuran pyörittäminen tarkoittaa ja mitä tarvitsee tehdä, että seura pystyy toimimaan. Sain ja annoin itselleni mahdollisuuden tehdä harrastuksesta työn itselleni, mikä oli ollut yhtenä haaveenani jo jonkin aikaa.
Hatsina viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlakauttaan. Joukkueiden valmistautuminen kauteen on edennyt aikataulussa ja joukkueet ovat harjoitelleet kesän ahkerasti. Seurassa on tällä hetkellä yhdeksän joukkuetta: miesten ja naisten edustusjoukkueet ja seitsemän juniorijoukkuetta. Salibandykouluja ja harrasteryhmiä on yhteensä kuusi.
Lyhyen ajan kilpailullisiksi tavoitteiksi on asetettu miesten joukkueen nousu seuraavaksi kaudeksi uuteen Suomisarjaan ja naisten joukkueen nousu B-liigaan (NLB) seuraavan 2 vuoden aikana. Juniorijoukkueiden tavoitteena on pelaajien pitkäjänteinen yksilöllinen kehittäminen pelin jokaisella osa-alueella – huomioita kiinnitetään etenkin lajitaitoon ja liikkuvuuteen, unohtamatta motoriikkaa. Tällä tavoitellaan juniorijoukkueiden saamista valtakunnallisiin sarjoihin seuraavan 2-3 vuoden aikana.
Se, että saa tehdä laadukkaasti töitä lajin parissa päivittäin, antaa uusia ajatuksia valmennukseen ja seuratyöhön: mitä pitää kehittää, missä voidaan parantaa seuraa ja sen toimintatapoja ja ennen kaikkea valmennusta, sekä miten voidaan päivittäistä laatua parantaa. Verkostoituminen on iso osa arkea: FBA (Floorball Academy), muiden salibandyseurojen ja jopa toisten lajien eri toimijoiden kanssa vaihdettavat ajatukset auttavat ja opettavat sekä antavat eri näkökulmia asioihin. Maakunnassa olisi hyvä tehdä seurojen välistä yhteistyötä eri ikäluokissa esimerkiksi niin, että seurat toimisivat ominaan mutta pelitapahtumiin kokoonnuttaisiin yhdessä. Tämä malli on jo joissain lajeissa käytössä.
Mitä se laatu siiten on? Itse ajattelen laadusta, että laadun määrittää se, miltä ja miten seuratoimijat (pelaajat, valmentajat, toimihenkilöt ym.) näyttäytyvät ulospäin, miten heidän ammattitaitonsa näkyy. Jotta tuntisimme olomme yhtenäiseksi, tulisi ajatusten olla jollain tavalla samansuuntaiset – tehdä seurasta pikkaisen parempi, askel kerrallaan. Toinen laatutekijä on se pelaajien ja valmentajien harjoituksissa tekemä työ. Harjoitusilmapiirin positiivisuus ja vaatimustaso, valmentajien kouluttautuminen, ym. – nämä kaikki kun saadaan tasapainoon niin voidaan puhua laadukkaasta toiminnasta ja yhtenäisyydestä. Pitkäjänteinen työ palkitaan jossain vaiheessa, pikavoitot ei kanna pitkälle, varsinkaan kun massaa ei ole liiaksi.
Marko Partio, valmennuspäällikkö
marko.partio (AT) hatsinasalibandy.